Kävin eilen työhaastattelussa. Kyseessä vuokratyöfirma ja elämäni ensimmäinen sellainen työhaastattelu, että samanaikaisesti haastatellaan myös viittä muuta työnhakijaa.
Kaikki muut viisi työnhakijaa olivat minua noin 10 vuotta nuorempia, kielitaitoisia ja monet koulutettuja haetulle alalle. Myönnän, että optimismi valui minusta hieman pois.
Kokemus oli kuitenkin oikein hauska. Sain kuulla, miten muut vastaavat työhaastatteluissa peruskysymyksiin kuten parhaat/huonoimmat luonteenpiirteet. Tuo huonot piirteet kun aina on yhtä vaikea kysymys. Miten vastata niin, että vastaus ei vaikuta työnsaantiin, mutta niin ettei vaikuta narisistilta ja vastaa "minä olen täydellinen, ainoa puutteeni on puutteiden puute" tai jotain yhtä dorkaa...
Peruskysymysten lisäksi tuli myös hieman yllättäviä kysymyksia (ehkä ovat peruskysymyksiä nekin, mutta siitä on aika kauan kun olen kunnollisessa työhaastattelussa käynyt). Yhtäkkiä haastattelija peruskysymysten jälkeen kysyy "mikä sun haave on?" ja ei kuulema saanut vastata mitään lottovoiton tapaista. No, minä sitten totean, että olen toteuttanut suuriman osan haaveistani jo (en maininnut, että poliisikoulu jäi lastensaannin myötä) ja, että haaveeni on, että saan elää terveenä vanhukseksi asti nauttimassa haaveistani (perheestä).
Heti perään tulee toinen "paha" kysymys; "jos saisit minkä tahansa ammatin /aseman, saisit asua missä tahansa maailmassa (ei saa olla Suomi), mikä olisi ammattisi ja missä?". Tietenkin mun onnellani vastausvuoro osuu ensimmäiseksi juuri muhun. Vastasin "Saksan Berliinissä ja hyväntekeväisyysjärjestön johtajana". Ihan kauhea vastaus. Berlin on oikeasti aivan ihana kaupunki, voisin hyvin kuvitella asuvani siellä, mutta "hyväntekeväisyysjärjestön johtaja"? En ole ikinä haaveillut olevani hyväntekeväisyysjärjestön johtaja, ikinä! Miksi ihmeessä vastasin jotain tuon suuntaista? Olisin voinut vastata "kirjailija Dublinissä", "näyttelijä Hollywoodissa" tai "poliitikko Kööpenhaminassa", koska silloin olisin vastannut jotain rehellistä, jotain mikä vastaa haaveitani... mutta ei, minä vastasin "hyväntekeväisyysjärjestön johtaja Berliinissä".
Tänään kuitenkin mulle soitettiin, että työsopimus voidaan maanantaina allekirjoittaa koulutuksen yhteydessä. Ei siis ihan päin peppua työhaastattelu mennyt, vaikka niin kuvittelin kyllä pienessä päässä asian menneen. Vuokratyöfirmassa ei kuitenkaan voitu taata vuoroja, kyseessä alan minimipalkka ja perehdytysajalta ei makseta palkkaa laisinkaan. Ei siis ehkä se unelmatyö, mutta kuka tietää mitä tästäkin vielä syntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti